THE MANNISH BOYS "BIG PLANS" Source: Finnish Blues Society Date: 05/2007 Writer: Harri Haka

Mannish Boys on vaihtelevalla kokoonpanolla toimiva bluesin ”superyhtye” joka julkaisi kesän kynnyksellä kolmannen albuminsa. Edelliset, "That Represent Man" ja "Live & In Demand" ovat saaneet osakseen kehuja. Ensin mainittu sai arvostetun 2006 Blues Music Awards-ehdokkuuden sekä vuoden albumiksi että vuoden perinnealbumiksi. Ykkössijat menivät kuitenkin Little Miltonille ja Hubert Sumlinille.

”Big Plans” jatkaa edeltäjiensä viitoittamaa tietä ja on huippukamaa. Soittaja- ja laulajalista on huikea. Kokoonpanoon kuuluvat mm. Johnny Dyer (harppu ja laulu), Finis Tasby (laulu), Kid Ramos (kitara) ja Kirk Fletcher (kitara). Ainoa jokaisella raidalla esiintyvä muusikko on Richard "Big Foot" Innes (rummut). Vierailevina artisteina on mm. Rick Holmstrom (kitara), Jody Williams (laulu ja kitara), Mitch Kashmar (harppu) ja Larry Taylor (pystybasso).

Tämä on mukava yhdistelmä perinnebluesia ja modernimpaa tyylisuuntaa. Enemmistö kappaleista on covereita mutta ne on lämmitetty hyvällä maulla.  Ei paljon hienompaa kuultavaa voisi olla kuin Jimmy Rogersin iki-ihana (13). Kashmarin harppu, Dyerin laulu, Taylorin basso ja Holmstromin kitara tekevät tästä hitaasta versiosta lähes täydellisen. Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen on myös Chicago-bluesveteraani Bobby Jones (laulu raidoilla 4 & 15). Randy Chortkoff soittaa ensin mainitulla harppua ylärekisterissä ja laulaa lisäksi asiallisesti säveltämällään biisillä (10).

Monia tyylisuuntia ja esikuvia siis kuullaan tällä äänitteellä.  Lowell Fulson-tyylinen (3) kulkee mallikkaasti ja Finis Tasby hoitaa lauluosuuden. Johnny Dyer on laulussa ja puhaltaa harppua valitettavasti vain klassikkocoverissa (6). Johnny "Guitar" Watsonin kaikuja kuuluu raidalla (8), Kid Ramos esittää tässä parastaan. Frank Goldwasser soittaa slidea ja laulaa kappaleella (2) joka kulkee kaavalla "Rollin' And Tumblin' ".  Puistobluesiin saapuva Jody Williams laulaa ja soittaa soolokitaraa New Orleans-tyylisessä biisissä (9) sekä Chortkoffin säveltämässä hitaassa bluesissa (11). Kitaran ystävien kannattaa herkistää korviaan biisissä jossa taitojaan esittelevät sekä Ramos että Fletcher (14).

Kaiken kaikkiaan hieno cd ja sellainen, jonka jaksaa kuunnella monta kertaa. Suositeltava hankinta bluesin eri tyylisuunnista, hyvistä lauluosuuksista ja monipuolisesta instrumentoinnista pitäville. Antaisin täydet pisteet jos harppua olisi useammassa kuin vain kolmasosassa kappaleista. Tämä on kuitenkin mielestäni tähän mennessä paras bluesjulkaisu vuosimallia 2007. Delta Groovesta voisi vielä todeta, että se on 2000-luvun blueslevymerkki vähän samalla tavalla kuin Chess ja Delmark olivat 1960- ja 70-luvuilla.